Laivailua

Lähdin keskiviikkona laivalle Penan ja Juliuksen kanssa. Älkää toki antako nimien hämätä, sillä he eivät ole miehiä, eivät edes miehekkäitä, vaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvia eukkoja. Ahdastahan siinä hytissä, tuli, ja kauhea krapulakin kahden päivän jälkeen.

Oheistuotteeni.

Sanotaanko, että arvoista oli. Ilmainen matka ja kaikkea, ja sotin laivan tiskiltä niin paljon oheistuotteita, että sain uuden risteilykortin. Seuraavaksi lähdetään niin, ettei Marika jää sataamn itkemään. Oli nimittäin vähän surullista palata tyhjään kotiin, jossa oli käynyt vain huoltomiehiä, jotka oli jättäneet vessankannen ylös. Hei hyi oikeesti, toisten kodissa.

Ekana iltanaen ollut ihan juhlatuulella, itseasiassa olin aika allapäin. Oli tullut edellisiltana mokailtua. Olin kuin piesty koira, häntä koipien välissä. En yleensä ikinä ole sellainen, en tee asioita joita kadun, vaikka syytä ehkä olisi. Katua siis. En liiemmiten saanut myötätuntoa, Pena totsei: "Älä kuse omiin muroihisi." Ja Mara nauroi makeasti. Pyh.

Aamulla oli huono olo, käytiin vain Slussenilla syömästä Mexicolaista ja Pena ja Julius jatkoivat matkaansa Sytem på Lagetiin ja itse menin nokosille laivaan. Tytöillä oli mahtavat suunnitelmat shoppailusta, mutta päätyivät juomaan siideriä johonkin puistoon.

Takaisin matka oli hauska. Seuraamme liittyi neiti Pete, Penan serkku. Kaunis poika, mutta pelaa kakksojoukkueessa. Takaportin paroni siis.

Liekö Pena ottanut vaikutteita, sillä hänen perseestään puhuttiin koko seuraava päivä. Hän iski laivan liimaisimman miehen, joka ei ilmeisesti tiennyt mitään naisista. Penan aukko toisinsanoen repesi, se jossa pitäisi lukea ohjeena "exit only". Onneksi oli bebantteenia matkassa.

Rantautuessamme olin hukannut kenkäni. Kävimme infossa ja ravintoloissa kyselemässä niitä, ja kyllä ne lopulta löytyivät. Oivoi, en kerro mistä, sillä salaisuus on parempi.