Egypti vol 1

http://www.youtube.com/watch?v=IfRHZTiJhUI

Tossa, laittakaa se ensin soimaan, ennen kuin luette päivityksemme, jotta pääsette oikeaan tunnelmaan. Egypti, historian, auringon ja karvaisten miesten maa.

Gunillat lähtivät sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kohti lentokenttää ja lämpimiä maisemia. Emme olleet saaneet silmäystäkään unta ja lentokentällä ja koko Suomessa oli kylmä. Niin kylmä, että jäähyväiskyyneleet jäätyivät poskille.

Asta aloitti nautiskelun jo lentokoneessa ja jäi vielä Bloody Maryn Finnairille velkaa. Verinen juoma lämmitti mukavasti vatsanpohjassa ja nosti tunnelmaa aina ilmakehän ulkopuolelle, tähtiin saakka.

Saavuimme Siinain niemimaalle kahdentoista tienoilla. Jo silloin, Sharm el Sheikhin lentokentällä, ymmärsimme mistä viikunapuusta paikalliset karvaranteet oli veistetty. Passintarkastajat nuoleskelivat huuliaan ja näyttelivät peukaloitaan.

Karvaa oli jo ensimmäisenä päivänä niin paljon, että Astakin hämmästyi ja sillä sentään kasvaa kulmakarvat yhteen.

Tropicana Tivoli oli linnamaisen hotellimme nimi. Turkoosit altaat, valkoiset rakennukset ja hotellipalvelijoina pelkkiä miehiä. Suosittelemme muuten Egyptiä, jos olet ruma tai muuten vain epäsuosittu naaras kotimaassamme. Sieltä heruu kaikille, jo alta kymmenvuotiaat pojat tulevat kaduilla ehdottelemaan.

Marika ja Asta gootteina pyramidien varjossa. Kairossa oli yllättävän kylmä. Kuva on lauantailta, olimme viettäneet seitsemän tuntia töyssyisillä teillä, liiskautuneena suomenruotsalaisten alle, jotka etupenkillä ollessaan eivät huomioineet hoikkia koipiamme. Älkääkä suurentako kuvaa, koska silloin huomaatte, kuinka paljon on Egyptissa tullut syötyä sipsiä, sen jälkeen kun huomasimme niiden maksavan noin 0,20 e.

Kaksi merenneitoa tai maitovalasta. Marika oikealla, Asta vasemmalla. Huomatkaa Astan pelastusliivit, se pelkäsi hukkuvansa, koska ei ole kaksinainen uimari. Kalat ja koralliriutat olivat kauniita, merivesi, yllätys yllätys, sangen suolaista. Hiuksiin jäi sellainen kova kerros, josta sipsitehdas olisi ollut kiitollinen. Kuva on keskiviikolta.

Marika lentokentällä menopelinsä kanssa. Mutta missä on Marikan jalat? Hait söi!

Valmistaudumme ensimmäiseen iltaamme Egyptissä. Olimme nukkuneet noin kaksi tuntia ja nekin huonosti lentokoneessa. Asta kävi tutustumassa paikallisen koptin ylläpitämään viinakauppaan. Koptit on kristitty vähemmistö Egyptissä, hyvä tietää, jos haluatte egyptiläisen puolison. Nimittäin seka-avioliitot on siellä päin kiellettyjä.

Emme ensimmäisenä iltana tunteneet paikkaa jossa olimme, emmekä pitkään aikaan tienneet edes egyptin punnan suhdetta euroon. Löysimme paikan, jossa Marika neuvotteli meille diilin: Kolme juomaa kahden hinnalla. Harvinaisen huono idea. Kumpikaan meistä ei muista, miksi lähdimme tuosta kyseisestä nautiskelualueesta, heitettiinkö meidät ulos vai menikö paikka kiinni. Marika kuitenkin pakotti baarimikon kaatamaan ylijääneet juomamme mukeihin, mutta saimmekin drinkit vesipulloihin suppiloituna. Tiedättekö ne sekoitukset joita lapsena tehtiin varovaisesti vanhempien viinakaapista?

Marika on känniapina. Huomaa kyttyräselkä ja tukeva ote lasista.

Metsästimme maanantai-iltana siis baareja, josta saisi viinaa. Se ei ole ihan itsestään selvyys Egyptissä, sillä suurinosa muslimeista ei juo. Tässä baarissa oli halpa vesipiippu, eli shiisa, josta polttelimme omenanmakuista tupakkaa. Jossain vaiheessa huomasimme että baarissa oli meidän lisäksemme vain egyptiläisiä miehiä. Se ei ollut herkkä hetki ja livahdimme nopeasti eteenpäin.

Asta ja Marika yrittivät kiivetä palmuun hakemaan kookospähkinöitä, mutta sitten kävi näin. Tai no, ehkä se olikin Marika yksin, koska kuva on tiistailta, jolloin Asta makasi suurimmanosan päivästä pimennetyssä huoneessa: Darra.

Olihan Egyptissä tuttujakin! Veikkaamme kyllä sille rohkealle lappalaiselle vatsahuuhtelua, joka tohon uskaltaa koskea.

Paikallisia herkkuruokia. Kävimme keskiviikkona syömässä egyptiläistä ruokaa, ja ai että oli hyvää. Kasvatimme vararengasta vyötäröllemme, jotta hait eivät kuolisi sukupuuttoon.

Oi mikä onni, kun keskiviikkona löysimme länkkäribaarin. Englantilainen baarinomistaja hurmasi Marikan jäänsinisillä silmillään, vaikka olikin ihan pireissä. Tuolla oli halpaa juotavaa ja internetti!

Kuinkas sitten kävikään. Marikan vatsaan alkoi sattua torstai-iltana, eikä se pystynyt edes seisomaan. Asta oli onnessaan tissutellut koko aamupäivän aina iltaan saakka. Marika alkoi valittaa mahakipua joskus viiden aikoihin, jonka jälkeen polte vain yltyi. Lopulta pähkäilyn jälkeen Asta lähti vastaanottoon soittamaan matkaoppaalle ja sitä kautta tilaamaan ambulanssia. Koko hotellinväki oli hyvin huolissaan Marikasta, ja kun Dr. Hassan sitten saapui paikalle lääkesalkkuineen, vastaanoton väki seurasi perässä huoneeseemme. Kunnes Asta komensi heidät ulos. Yksityisyys tuntui välillä olevan egyptiläisille tuntematon käsite. Dr. Hassan otti meidät kyytiinsä, Marikan vakuutuskortteineen ja päihtyneen Astan. Menimme viiden tähden hotelliin, jonka kellarissa dr. Hassanin vastaanotto sijaitsi. Pikkuapulainen ja tohtori työnsivät Marikaan jos jonkinlaista piikkiä ja tippaa, ja Marika itkeä tirauttikin välillä, kun pelkäsi niin kovasti kuolevansa. Tyhmäähän se olisikin ollut, Egyptissä, vatsatautiin, hotellin kellarissa.

Astalla nokka punaisena joko egyptiläisestä viinistä tai euringosta. Pääsimme pois illan myötä ja humalakin laski Marikan sairauden myötä, kuin lehmän häntä. Dr. Hassan kysyi yhdessä vaiheessa, kun lääke valui Marikan vereen, että oltiinko me pilvessä, koska naurettiin niin paljon. Ei oltu, Astalta tulee vain niin hehkeää läpylää hiprakassa.

Saaliimme! Maanantai-ilta venyi eeppiseksi. Olimme aiemmin päivällä kuulleet eräältä ravintoloitsijalta, että kyseissä paikassa olisi illalla lattaribileet. Hyvännäköisiksi kimuleiksi meidät havaittuaan hän kutsui meidät sinne. Ja kaksitoistatuntia myöhemmin saavuimme sinne änkyräkännissä vähemmän hehkeinä. Kohtasimme oitis omistajan, kaljupäisen ja lyhyen miehen, joka rakastui Marikaan. Päätimme juoda paikassa vain yhdet drinkit, koska siellä oli egyptiläisittäin kallista. Ja hieman tylsääkin. Kassalla kävi ilmi, ettei heillä ollutkaan vaihtorahaa. Eikä kortti käynyt. Asta repi kirjaimellisesti perseensä ja käyttäytyi niin kuin kunnon Kallion kasvatti käyttäytyy sellaisessa tilanteessa: Haistattelee ja lähtee pakoon. Marikaa ei Mäntässä pikajuoksijaksi kasvatettu, vaan hän jäi miesten piirittämäksi. Kun Asta tajusi lihapulla kakkosen puuttuvan, hän palasi baariin ja lensi oviaukossa naamalleen rikkoen molemmat polvensa. Marika jäi baarinomistajan kynsiin ja sopi kamelien vaihdoista ja treffeistä. Välttelimme sitä katua seuraavan viikon.

Jatkuu seuraavassa numerossa!