Egypti vol 2

 

Huomatkaahan kuinka luonnonkaunis tämä Gunilla on tässä kuvassa! Marika on arkistoinut kaikki matkamme hetket, joten mulla ei ole oikein valinnan varaa. Tai sitten oikeasti olen vain ruma. Tulevaisuuteni näkyy luultavasti naishaamuna taustalla.

 

Marika delfiininä. Lomamatkamme keskiviikkona olimme siis snorklaamassa. En ollut tehnyt sitä ennen, ja Punainen meri oli todella kaunis! Tiesittekö muuten, että se oli juuri se meri, jonka Mooses jakoi kahtia johdattaessaan valittunsa Israeliin joskus tuhansia vuosia sitten? Meri jakaantui myös kahtia, kun Mara hyppäsi sinne räpylät jalassaan. Käytettiin myös pelastusliivejä, ihan varmuuden vuoksi.

 

Tilannekuvaa. Marika söi aamiaiseksi ton leväpensaan seuraavana aamuna, kun ei hotellin hiilihydraattiruoka enää kelvannut ja sipsitkin oli loppu.

 

Sukeltajia! Allamme! Jännittävää, ehkä mekin sittten ensi kerrallla.

 

Snorklaus kesti koko päivän, mutta onneksi laivalla sai myös kunnon ruokaa. Olimme aluksi hädissämme, koska pelkäsimme että saamme jonkun kuppaisen känttyrän, mutta tuolta buffetista löytyi myös kasvisyöjille kaikkea hyvää. Om om om.

 

Meidän hotellihuoneemme. Marika nauttii korostaessaan minun sotkuisuuttani ja omaa, lähes psykopaattista siisteyttään. Voitte siis arvaa kumpi oli mun sänky ja kummassa Marika peuhasi hotellipoikien kanssa. (Vitsi.)

 

Posket pullollaan shiisaa! Kävimme tutustumassa beduiinileiriin  läheisellä aavikolla, taisipa olla joku Sahara. Ette ikinä arvaa kuinka kylmää aavikolla voi olla! Viiksetkin jäätyi. Minä imen minkä osaan, ja Marika on piipun takana piilossa.

 

Beduiinit kiusaa kamelia. Vaikka ne kuinka nyki, niin kameli oli vihoissaan, eikä sitä saanut silittää. 

Ratsastettiin muuten leiriin kameleilla. Me saatiin Marikan kanssa joku 10-vuotias naskali repimään sitä kamelia. Se piti kiinni mun johtajakamelin ohjista ja Marikan kameli sidottiin kiinni mun kamelin perseeseen. Ette usko kuinka isoja kamelit voi olla! Ihan jättikorkeita. Ja totta kai ne oli ne meidän kamelit, jotka näki jonkun skorppionin ja pillastui. Siis oikeasti rupesi riehumaan. me rukoiltiin siellä selässä, heiluvilla tuoleilla ja päätettiin ettei koskaan enää. Pikkupojat hyppi ympärillä ja huusi, ettei ole mitään ongelmaa, voi jumalauta. Mielummin ratsastaisin vaikka norsulla. Nehän on rauhallisii, ne ei pillastu?

 

No niin. Marika tossa oikealla ja joku kauhee beduiinirekkis vieressä.

 

Aurinko laski ja vei lämmön mennessään. Beduiinit oli tottuneet kylmään, mutta minä suomalaisena en. Ei lämmittänyt mieltä edes kamelit tai ruoka. Tai beduiinitanssi, johon mun oli pakko osallistua jonkun paikallisen gigolon kanssa. Hypittiin jotain polkkaa ristiin rastiin nuotion ympärillä ja se hymyili harvahampaisella suullaan mulle koko sydämestään. Oma oloni oli harvinaisen typerä, varsinkin, kun näin Marikan naureskelemassa tulipiirin kantamattomissa. Beduiinit käytti muuten rumpuina kuumennettuja bensakanistereita ja oltiin Marikan kanssa ihan varmoja, että niiden kaavut syttyisivät pian tuleen.

 

Yksi ohjelmanumero oli, kun beduiinit leipoivat leipää. Koska mulla oli ihan kamala nälkä, menin apajille ja sain toimia avustajana. Enhän mä mitään osannut, vaan riepottelin sitä rieskan palaa ympäriinsä ja hätäännyin kun se huusi mulle jotain ärtyneenä beduiiniksi.Huomatkaa myös jauholäntti legginseissä.

 

Oli kylmä. Saatiin lämmikkeeksi mattoja. Oli silti kylmä, muttei tarpeeksi kylmä että oltaisiin huolittu joku beduiini lämmittämään.

 

Aikaisemmin mainitsemani kiusallinen tulitanssi.

 

Lauantaipäivä me vietettiin sitten Kairossa. Kuvassa tyytyväinen minä, oon juuri saanut elämyksellisen aterian jokilaivassa, Niilin varrella. Niili kimaltelee takana. Oli muuten niin paskasta vettä Niilissä ja kaikkialla roskakasoja, etten suosittele esim. uimista tai veden juomista.

 

Liikenneruuhkaa Kairossa. 

 

Marika sievänä ihmiskunnan merkkipaalulla Pyramideilla.

 

Minä älykönnäköisenä  samaisessa paikassa.

 

Marika nauroi mulle, kun annoin erään ovelan kengänkiillottajan kiilottaa mun pölyiset kengät. Ennen kuin olin ehtinyt edes kissaa sanoa, kyseinen herra oli kiskonut kengät jalastani ja lähtenyt pinkomaan jonnekin ihmisvilinään. Marikaa nauratti, koska jäin kengättömänä, sormi suussa Kairolaiseen basaariin. Toki se ukko sieltä takaisin tuli. Onneksi.

 

Hotellin lähellä oleva ranta. Tosin se paljastui aika karuksi huijaukseksi, joten lähdettiin sieltä nopeaan. Hiekkaa ei ollut näkyvillä ja tuolit maksullisia ja meidän hotellille kuului vain tietty pätkä rannasta, muuten olisi joutunut maksamaan ekstraa. Marikalta meni hermot ja saimme onneksi bussikyydin takaisin hotellille. Istuimme poski poskea varten jonkun harmittoman, egyptiläisen ukon vieressä. Kun pääsimme perille, se yritti periä maksua Marikalta, joka istui sen vieressä, suudelmien muodossa. Sillä Gunillalla on nopeat refleksit ja kun liian hitaana olin ryömimässä pois autosta, Marika työnsi mut ahterista asfalttiin.

 

Hotelliltamme. Jäätiin sinne loikoon, kun ranta oli pettymys.

 

Sunnuntaina menimme basaariin. Marika joko kyllästyi paikallisiin miehiin niin paljon, että peitti hiuksensa, tai sitten vain rakastui paikalliseen muotiin.