GUNILLAT ON
TÄÄLLÄ TAAS!
Marika on nyt
muuttanut Lauttasaareen, sillä on siellä yksiö. Asunto on pieni ja suhde lyhytaikainen,
mutta se on Marikan oma kuitenkin. Huonekalutkin ovat samat, vain Gunillaluolan
aikainen Metro puuttuu.
Yksi toive
Marikalla sentään on. Mikäli satut olemaan tervetullut hänen kotiinsa (lue:
kääpiöt, rumat, tylsät ja köyhät, jättäkää väliin) voisit tuoda mukanasi
pimennysverhot (ja toisena kuivaa omena siideriä – koko lava mieluiten) Aurinko
on armoton käristäessään krapula-Marikan otsaa.
Tänään tulee
täyteen kokonaista neljä päivää kun Marika on ollut helsinkiläinen. Kahdet
siiderit ovat kaatuneet lattialle, joista toisesta Asta on vastuussa. Köyhälle
on kova menetys ne kaatuneet limatkin L
Asta ja Marika sattuivat
muistelemaan menneitä siiderin ääressä. Varsinkin miehet olivat mielessä.
(Johtuikohan se siitä, että Marikan luukku tuoksui lievästi munalta, kun Asta
saapui sinne? Emmekä nyt puhu pääsiäismunista.)
Eräs venäläinen aatelismies
varasti kerran Marikan sydämen narikasta. Hän oli tumma ja tulinen ja
jykeväleukainen. Olkoon hänen nimensä Vladim.
Asta, Marika, Vladim, F ja
kolme mukaan tarttunutta tuntematonta puoliapinaa pohtivat, mistä saisivat
taksin kello yö ja baarit kiinni.
Yksi apinoista, olisiko ollut
itse päägorilla, yritti likistää Marikan seinää vasten ja vaihtaa sylkeä ja
bakteereita. Asta tulistui kaverinsa hädän huomatessaan ja potkaisi miestä
selkään.
Probleema lienee siinä, että
onko henkilö oikeutettu potkaisemaan ketään selkään missään tilanteessa, vai olisiko
pitänyt haastaa kaksintaisteluun?
Aikoina menneinä, kun Asta ja
Marika asuivat vielä yhdessä ja Kauniaisissa, oli koululla bileet. Se oli
jotakin kesän alkua ja olisiko ollut päättäjäisbileet.
Marika ja hänen
kulttuurituottajakaverinsa Veera Vamppi olivat jatkoilemassa Kauniaisten
rumimmassa talossa.
Asta oli kovaa vauhtia tulossa
sinne missä oli vielä viinaa jäljellä.
Matka kuitenkin tyssäsi
koulun pihaan. Joku oli parkkeerannut romukunnossa olevan auton puoliksi
pihalle, puoliksi metsään. Auton ikkunat oli hajotettu lasimurskaksi.
Veera Vamppi luuli
lasimurskaa timanteiksi ja kömpi auton avoimesta ikkunasta sisään vähemmän
notkea Asta perävaununaan.
Veera Vamppi jatkoi matkaansa
eteenpäin, mutta Asta sammui autoon vain herätäkseen parin tunnin kuluttua
lasia hiuksissaan ja jäsenet kangistuneina. Marikan hyeenan hätähuuto saattoi
kaikua pihassa vielä lievänä tinnityksenä.
Tekisi mieli pohtia vielä
erästä hintelää herra Pillutohtoria, joka on Astan, Marikan ja Julian yhteinen
vitsi, vaikka kuitenkin sangen todellinen ja ohut henkilö. Osaako hän nuolla
pillua? Veikö joku noista kolmesta hänen neitsyytensä? HEI HYI.
Pääsiäistä Asta ja Marika
ovat viettäneet lenkkeilyn mennessä. Asta osti itselleen oluen ja he lähtivät
kapuamaan Lauttasaaren karuja rantakallioita. Sää oli sangen kaunis ja aurinko
paistoi kirkkaana. Lokit huusivat ja meri natisi, sillä oli KEVÄT.
Asta ja Marika lenkkeilivät
baariin nimeltä Amsterdam, jossa he pelasivat lautapelejä. (A voitti kaikki
erät.) Asta kertoi myös Marikalle olevansa mahdollisesti raskaana.
Siinäpä Marikalle
jouluyllätystä kerrakseen, kunnes Asta paljasti jälkeläisen olevan
aprillijekku.
”Ja sitä paitsi, sillä se
lähtee millä se on tullutkin.” Asta uhosi ja otti hiukan oluestaan.
Kolme tuntia myöhemmin Marika
totesi, että aprillipäivä on vasta huomenna.
Astan ja Marikan päivä jatkui
laivailun merkeissä, tosin laivalla ei ollut tilaa kahdelle merenneidolle. Ei,
vaikka oltaisiin laihempia.
Niinpä heidän ystävättärensä
ehdotti heille metsäseikkailua, jossain paikassa, jonka nimi on laavu.
Saas nähdä mitä siitäkin
tulee, mutta viina maistuu aina parhaimmalle kun se on ilmaista.
Hyvää ja munarikasta
pääsiäistä kaikille. Syökää vaan niitä munia, joista on mahdollisuus saada
yllätyksenä sormuksia ja timantteja, älkää niitä, joiden yllätys on vihreää
mönjää ja sukupuolitauti.
Amen.
ps. jos eksymme tänään metsään, etsintäkuuluttakaa pikkuauto.