HATTUBILEET

Huomenta! Tämä päivitys kuuluu siihen luokkaan, jossa eilinen hävettää.

Eilen oli siis koulullamme Hattubileet ja ne olikin sitten kivoimmat koulunbileistä vähään aikaan! Koska minä Asta olin järjestäjänä. Keksittiin idea Julian kanssa eräänä pimeänä talvi-iltana. Kaikki saivat äänestää mieleistään teemaa ja lopuksi valittiinkin HATUT aka päähineet! Ja arvatkaapa kuka voitti koko kilpailun? Marika, jonka hatun olimme yhdessä suunnitelleet. Poliisi googletti taitteluohjeet intternetistä, Asta askarteli ja ne pojat (Marikan exät) jotka ennen koristivat meidän tunkion seinää, oli laitettu koristeeksi.

Bileet oli onnistuneet. Useimmiten meidän koulun juhlat kun ei ole. Ne on pikemminkin tappotylsiä. On hyvin vähän sellaista mitä saa tehdä, musiikki on huonoa ja kaikkialla on jotain tärkeilijöitä. Kuunnellaan yhdessä huonoa musiikkia, hymyillään eikä ainakaan huudeta ja kukaan ei oksenna. Ja itsehän en siis ole sellainen ollenkaan.

En sitten tosiaankaan tiedä mitä tässä videossa tapahtuu, koska en saa sitä näkymään. Marika kuitenkin päivitti, että kompuroin rapussa ja konttaan ja rojahdan lattialle. Niinpä kai sitten. Gunilla oli tunnelissa.

Allekirjoittanut Gunilla unohti, että seuraavana aamuna oli töitä.

Gunillat + Henni. Vetäydyttiin jossain vaiheessa paussille kolmestaan ennen Viherlaaksoa. Vai johtuneekohan, että meillä oli tarvetta käyttää vessaa joka oli saunan puolella freesimpi, kuin itse kellarin vessa, jossa bileet fyysisesti sijaitsivat. Bileiden kulku oli seuraava: Kaikki odottivat että me saavutaan paikalle, koska me nostetaan aina bileiden tasoa huimasti. Äkkiäkös oli musiikkia, oli sohvaa liikuteltu ja kaikille löytyi paikka!

 Ja eräästä Marikan palkinnosta tein korvakorun, ennen kuin se ehti käyttää sitä.

Tosiaan, juhlissa järjestettiin siis äänestys, kenellä oli parhain hattu ja Marika voitti.

Palkinto oli seuraavanlainen: Suklaata, joitain kolikoita, karkkia, siideriä, kondomi, tamppooni, lounari... Kaikki osallistujat olivat kollektiivisesti heittäneet säkkiin jotain, jonka jälkeen mä tärkeänä menin keräämään äänestyslappuja. Marika mussuttikin onnessaan suklaata, kunnes kuuli jonkun kutsuvan toista Marikaa "Pikku Marikaksi". Kyllä hymy hyyty, kun Marika päätteli olevansa se isompi Marika ja karkit jäi pussiin ja jokapäiväinen lupaus liikkua enemmän, syödä vähemmän uusiutui jälleen kerran! (Mä en tiedä mitä mä sitten tekisin jos Marikasta tulisi laiha. Ehkä munkin pitäisi laihduttaa sosiaalisesta paineesta. Rantakuntoon 2050!)

Marika oli innoissaan löydettyään saunasta miesten alushousut! Ja ilman jarrujälkiä, Mara tutki.Totuushan on että tää on lähin kontakti, mihin Marika on vuosiin päässyt. Se haaveili, että noi olisi kuuluneet tolle kuvan miehelle. Aina saa haaveilla, totuus on se, että ne omistaa pikemminkin joku asuntolan sonneista.

Marikan hattu, jolla se voitti kaikki palkinnot. Tekijänoikeudet saattavat rajoittaa kuvan käyttöä.

Me hetkeä ennen h-hetkeä, vielä tuoreina ja hehkuvina.

Voidaan sanoa kaiken olleen hyvin, ennen kuin saimme Marikan kanssa päähämme, että juomat loppuvat kesken. (Marikalla oli kaksi siideriä ja viinipullo. Mulla oli siideri ja bisse. Hätä oli siis todella suuri ja konkreettinen.) Kuskiksemme valjastimme erään vähän vähemmän vapaaehtoisen ja suuntasimme kohti S-markettia! Mukaan tarttui hieman liian monta pulloa.

Tai oikeastaan voidaan sanoa että kaikki oli hyvin siihen saakka, kun päätimme lähteä Viherlaaksoon. Koska me olimme johtajanorsuja Marikan kanssa pikku elefantit kipittivät perässämme.

Ja Viherlaakso avautui juuri sellaisena keitaana, kun vain voi kuvitella. Asta tilasi viinin jos toisenkin.

Ja hän sai odotettavissa olevan, ennustettavan alkoholimyrkytyksen. Kyllä, se oli juuri niin vakavaa kuin kuulostaakin.  Asta halaili vessanpönttöä ja eräs koulumme henkilökunnasta antoi huonovointisella Rastalle energiahoitoa. Tehos tai ei, saatiin kyyti kotiin. Kuski oli jäätävän kauhuissaan, eikä varmaan suostu enää koskaan kyyditsemään meitä.

Se oli ajanut ihan hiljaa, mutta kun aloin kakomaan, Marika huusi "TALLA POHJAAN!" ja tuota pikaa olimmekin kotonamme.

Kenellekään ei varmaa ole epäselvää miksei mulla ole poikaystävää. Marikalla pitäisi olla, koska se on kiltti ja toi mulle ruokaa ja vettä ja oksennuskorin.