TERVE.

Nyt on jo skarpimpi olo. Kuin hailla jäämeressä.

Eilen keskiviikkona oli kyllä kammotusolo. Ei silloin aamulla, kun heräsin ja Marika kysyi: "Rasta, muistatko eilisestä mitään?"

Totta kai muistin, mutta tuollaisissa tilanteissa on helpompi sanoa, ettei muista ja toivoa että toinen olisi hiljaa, ja voisit juoda aamukahvisi rauhassa. Ei, paha olo ei iskenyt edes silloin, kun Marika näytti kuvaamiaan videoita, jossa makaan keittiön lattialla ja kuolaan ja kuiskin pizzasta. Eikä silloin, kun hän selosti yksityiskohtaisesti miten olin kontannut kotia. En tiennyt, että konttaamisessa on niin paljon kerrottavaa. Tai edes silloin kun katsoimme "Miehet, jotka vihaavat naisia" ja Marika kertoi, kuinka Akatemian juorut olivat kulkeneet. Pyh, paha olo tuli juuri ennen töihin lähtöä, ja että hyi, se oli kamalaa.

Juoruisinko tässä itsekin,vaikkapa sitten tupareista? Vai omin sanoin itsenäisyyspäivästä? Totta on, että aamu alkoi tequilalla ja se oli hyvä alku. Totta oli myös, että heräsin kännissä pienen asuntolan sohvalta. Ja että jatkoin juhlamekossa baariin, ja ettei minulle tarjoiltu enää viiden jälkeen. Totta on, että menin kuin vettä vain seuraavana päivänä töihin ja asialliset hommat hoidetaan.

Paljon muutakin tein, mutta enemmän kadun niitä asoita mitkä tekemättä jäivät. Tupareista vielä, rakkautta oli ilmassa, darranhakuista juomista, juomapelejä, yhdet tissit vilahtivat, Viherlaaksoon tuli nukahdettua ja jotkut potkittiin ulos. Mitäpä siitä.

Ja tosiaan, tuparit uudestaan. Ehkä sillä kasariteemalla, tai sitten, Marika, miten olisi Disney-bileet?