Nimittäin paskan puhumisesta.
Mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia harhakuvitelmia itsestäni, tiedän tasan ja tarkkaan millainen ihminen olen.
Jos tunnen oloni uhatuksi, musta tulee kaksinverroin pahempi.
Viime aikoina, oikeastaan kattaen tämän syksyn ja tietysti koulun asuntolassa viettämäni ajan, olen joutunut kuulemaan, saanut tietää, kuullut avonaisesta ikkunasta ja käytävillä kuiskailuja ja kaikuja. Ne jutut ja se paskan kierrättäminen oli yksi suurimmista syistä miksi lähdin Marikan kelkkaan. Se ei johtunut yhdestä tai kahdesta ihmisestä, vaan yleisestä ilmapiiristä ja ahtaudesta. Kun ihmisillä ei ole tarpeeksi tilaa toteuttaa itseään, kaikille tulee ahdasta. Harvainvallassa muutamien mielialat hallitsee, eikä se välttämättä tarkoita että ne olisi niitä vahvimpia yksilöitä. Ehkä se tarkoittaa, että ne on röyhkeimpiä.
Viime aikoina olen kuullut myös ystäväpiiristäni sellaisia juttuja, että joku on puhunut ja toi on sanonut. Totta kai haluan tietää mitä puhutaan, vaikka ei pitäisi.
Mulle tulee vaan pahamieli. Oikeasti ei pitäisi välittää, vaan oikaista selkänsä ja todeta, että herran jestas, vain noin 30% väestöstä voi miellyttää. Ja joku tylsä puolituttu, haloo.
Mä itse puhun kärjistävästi, blogimaisesti ja populistisesti.Huudan, riehun ja sohin. Olen kovaääninen. Mun alle jää helposti. Mä puhun ihmisistä paskaa. Mutta mä en mustamaalaa ja yritän varoa, ettei se tule asianomaisten korviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti