Eilen maanantai-iltana lähetin Marikalle tekstiviestin, jossa luki "Nukutko?" Se vastasi huutamalla omasta huoneestaan, että "EN, MUTTA YRITÄN."

Mä olin katsonut ulos ikkunasta ja nähnyt kuinka Kauniainen vaipui lumipeitteeseen. Lunta oli kinoksina puiden oksilla, teillä ja jäätyneenä pienen lampemme pinnalla, sen jonka Marika teki uuden vuoden raketillaan takapihallemme.

Mä halusin tehdä lumiukon, joten niinpä me puimme lämpimästi, kaappasimme homehtuneet alennusporkkanamme mukaamme ja kiiruhdimme yönselkään.

Naapurin pojat nauroivat parvekkeella, kun pyörittelimme palloja persvaot vilkkuen. Lopulta se oli valmis, unelmiemme mies, raamikas ja sellainen, joka osaa korjata eteisen lampun. Sillä oli kulmat hieman ilkeästi taipuneena, se ei ollut ihan sellainen jota kaikki maailman poliisit voisivat käskyttää.

Ja me otimme kuvat, emme kasvoista vaan parhaista ruumiinosista. Kyrvästä, kikkelistä, pippelistä, siittimestä, alapäästä, kastelukannusta, pikkuveljestä.

Tänään olemme valmistautuneet myös Egyptin matkaamme solariumissa. Marika varsinkaan ei halua näyttää kalkkilaivankapteenilta. Mä olen luonnostaan niin tumma, etten koskaan muista palaneeni. Mutta rusketus on kaunista ja valkeus rumaa. Kukaan ei olisi pantsaillut tänä päivänä Lumikin kanssa.

Ja jotta mikään päivä ei olisi ihan tavallinen, lähdemme huomenna Tallinnaan. Haluaisitko Pyppeli nyt tulla mukaamme? Kuuntelemaan Markku Aroa ja smurffeja, syömään itsesi hengiltä buffetissa ja laulamaan aamun saakka, käymään superalkossa ja pelaamaan kaikki rahasi? Jookos?

http://www.youtube.com/watch?v=ubeVUnGQOIk