Fennia, uusi kotimme

Kerrankin se menee näin päin: Marika oli eilen ihan kamalat naamat ja olin niin onnellinen! "Asta, mä oksennan, oikeesti mä kohta oksennan." Hyveellisenä syötin sitä lusikalla. "Marika, saat mennä nukkumaan kunhan olet ensiksi syönyt ainakin kolme ruokalusikallista. Ja vettä lasillisen."

Me ollaan molemmat töissä asiakaspalveluammatissa ja välillä vituttaa. Ihmisrotu osaa olla niin saatanan tylsä, ennalta-arvattava ja raskas.

Se on hyvä syy vetää kännit. Koska mulla on tänäänkin töitä, yritin olla varovainen, mutta käsistähän se lähti.

Ensiksi olimme aivan tavallisesti Viherlaaksossa. Se oli kamalaa. Ihmisten tanssiliikkeet, velttous, sammallus ja rumuus. Ajattelin ystävätärtäni Penaa, joka on varmasti kateudesta vihreä. Komia karaokeisäntä nimittäin iski minulle silmää laulaessaan Orjatarta. Pena pelaa niin sanotusti väärässä joukkueessa, mutta jostain syystä tämä Viherlaakson urho on saanut mahlan valumaan paatuneimmastakin lepakkoluolasta.

Marika reippaana ja mä Samu Sirkkana. Koska olen omatunto.

Viherlaaksosta jatkoimme Pinokkio-nimiseen baariin. Siellä saimme oitis seuralaisia, lievästi alkoholisoituneita, pöhönaamaisia ärsyttävyyksiä. Mutta ne tarjosivat. Huijasin niille olevani poliisi, eikä ne ääliöt tajunneet että kaikki poliisit on treenattuja, eikä tälläisiä pullanaamoja.

Marikan lempijuoma eilen. Sitä meni miten päin tahansa, ylösalas, pillillä, alasti.

Kyllästyttyämme rumiluksiin jatkoimme Fenniaan. Marika reippaasti kyseli vastaantulijoilta, josko nämä haluaisivat maksaa meidät sisään. Ei löytynyt innokkaita.

Fennia avautui kuin kuuma unelma. Heti ovella ohitimme naisen jota poket kantoivat käsistä ja jaloista ulos. Meidän ei tarvinnut maksaa sisään.

Nyt tultiin kriittisiin hetkiin. Meillä, mulla ja Marikalla on vähän sellaisia poikia, jotka on ihastuneet meihin. Ne seurailee meitä ja putkahtelee esiin aina kun vähiten haluaa. Ne ei ole komeita, rikkaita tai fiksuja. Eikä kauhean hyvää seuraa.

Mä jäin istuun tiskille ja odottaan kun marika hakee meille juomia. Sillä kesti. Ja kesti. Ja kesti. Ihan vitun kauan.

Sitten viereeni putkahtaa Kesämies. Totesin, että se oli pessyt hiuksensa, mutta samalla lailla se oli naamat, kuin viimeksikin nähdessämme.Eikä Marikaa kuulunut.

Lopulta suutuin ja päätin lähteä. Samalla hetkellä kuului karjuntaa.

"ASTAA ASTAA ASTAA!"

Marika oli löytänyt meille miehet. Kaksi valtavankokoista järkälettä, joilla oli kanamunanmuotoiset päät.

Kun istuin pöytään, toinen niistä totesi älykkäästi: "JOO IHAN SAMALAINEN KUIN SÄÄ MUTTA TOLLA ON ISOMMAT TISSIT."

Olen jo aikaa myöten tottunut seuraamaan Marikaa minne vain. Eikä mulla ole sanomista minkälaisia ihmisiä se ystävikseen valitsee.


Mariska tiedottaa:


Ette muuten ikinä arvaa! Tapasimme eilen myös viime viikonloppuisen HULIGAANIN fenniassa!! Vältetiin sitä viimeiseen asti, vaikka mun mielestä olisi ollut hauskaa, jos Rasta ois ollut sen kaa silleen.


Loppuun vielä Rastan hätäviestit, jota se lähetteli mulle yöllä.


"Se OLI VITSI"
"Vitun paviaani jos jätät mut nyt niin tapan sut"
"Marika. Jos nyt jätä mut ole oikeasti vihainen"


Minkäköhän vitsin Asta on kertonut? Ollut varmaan hauska vitsi! Ainiin, POLIISIT ja LÄÄKÄRIT HUOMIO! Tulkaa parantamaan mut. Palomiehetkin käy, jos muilla on kiire.