Olemme erittäin virallisesti muuttaneet.

Eilinen meni shoppailessamme Tarjoustalossa ja Tiimarissa, sekä kantaessamme viimeisiä muuttolaatikoita ja pusseja julkisissa liikennevälineissä. Voin sanoa, että kyllä vitutti. Haluaisin yksityisautoilla. Onneksi muutto on takana.

Ostimme kuusi pussia sipsiä tupareihimme, ja kiitos kysymästä, laihdutuskuurimme etenee hyvin. Olemme muuttuneet paksuista pehmeiksi. Seuraamme itse kehittelemääni diettiä, joka on hyvin yksinkertainen: Kaikkea saa syödä, mikä on mennyt tehosekoittimen lävitse. Voin suositella pirtelöä, johon kuuluu suklaapatukka, kaakaota, suklaajäätelöä ja pähkinöitä. Proteiinia ja kalsiumia. Uskokaa laiheliiniä.

Mietimme kenelle oikeastaan tulee meitä ikävä vanhassa asuinpaikassamme. Minulle ei ainakaan tulisi itseäni ikävä. Eikä tämä johdu nyt säälistä tai kohteliaisuuksien kalastelusta, vaan totuusseerumista, jota join kahvin kanssa.

Kaksi Akatemian kovaäänisintä mölykänniapinaa, kärjistetysti haureuteen ja paheisiin taipuvaisia, joista lievin lienee edellä mainittu suklaa.

Huom. Meillä ei ole varaa vasaraan :(

Ihmismieli on kummallinen. Sitä luulee kaipaavansa jotakin, kun se on poissa, mutta se johtuu vain muutoksesta. Luulen että osalla ihmisistä on aluksi tylsää, koska he eivät voi tuntea ylimielisyyttä kaatuessani portaissa ja näyttäessäni sinistä persettäni seuraavana päivänä. Osalla on ehkä vilpitöntä kaipausta, sillä kenelläpä olisi viiltävämpi huumori ja paremmat jutut kuin minulla ja Marikalla.

Huoneistoihin liittyy tiettyjä rituaaleja, ennen kuin niitä voi kutsua asunnoiksi. Siellä pitää pitää tuparit, pantsailla ja oksentaa. Mieluiten kaikki kolme samana iltana.

Tupareita odotellessa, niskat kipeinä.