Yhtälö kampusalueesta on yhtä vakio kuin universumi ja sen tähtisateen laajeneminen. Mitä saat kun laitat noin sata 18-30-vuotiasta samaan, suhteellisen ahtaaseen tilaan, jakamaan suhteellisen vähän ja pieniä keittiöitä ja osan vieläpä samaan huoneeseen.
Vastaus on: Paljon epämuodostuneita vauvoja kevääseen mennessä.
Itse ainakin tuli riehuttua kaupunkimentaliteetilla keittiöstä toiseen. Ja Viherlaakso, ah, Kauniaisten kupeessa sijaitseva pienoinen juottola. Siellä on kaksi baaria, joista toinen kantaa clubin statusta.
Muutama ilta sitten istuimme siellä Mariskan kanssa ympäripäissämme. Minä tilasin meille snapseja, joita Marika ei kypsempänä suostunut juomaan, ja säästäväisenä jouduin juomaan ne lopulta itse. Lopputulos oli se, että iloisessa humalassani kehittelin lauluja Mariskan räjähtävästä perseestä ja syljin erään kourijan päälle.
Hieman ennen pilkkua seuralaisemme, eräs räpättelijä, kantoi minut ulos. Saimme toki kyydin autolla kotiin, Akatemialle. Perille päästyämme Marika avasi minulle autosta oven, jolloin rojahdin pää ja otsa edellä asvalttiin. Todistuksena siitä seuraavan aamun smurffinaama.
Tukasta vieden Marika repi minua ja lopulta pääsi ulko-ovelle. Sammuin siihen, jolloin Marikan oli rekrytoitava asuntolasta poikia kantamaan. Tätä elopainoa ei niin kauhean helposti liikutellakkaan.
Oikeastaan en haluaisi muistella sitä iltaa.
Mutta ei Gunillaelämä toki ole pelkkää juhlimista. Eilen remontoimme oikein olan takaa. Mariska oli ostanut rumahkoja joulukuusenkoristeita, joita naulailimme seiniin, ovenpieleein ja kattoon. Lisäksi peitimme reijät seinistämme postikorteista.
Muistakaa, lypsävä lehmä ei täyty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti