Kiire

Lukuisten treffipyyntöjemme ja kirjoitusanelun jälkeen alennumme seuraavaan tiedoksiantoon: Astalla ja Marikalla on hillitön kiire.

Emme ehdi käydä baareissa niin usein kun haluaisimme, vietämme aikamme lähes yksinomaan töissä, koulussa ja kuntosalilla.

(Perjantaina Asta tosin käväisi baarissa, mutta Marika oli niin masentunut isänmaan tappiosta, ettei tullut paikalle.

Asta oli myös eilen baarissa Gulli-Heikin kanssa, mutta sitä ei lasketa, koska tänään ei ollut darraa.)

Gunilla luolan kuolema-bileitä sen sijaan olemme ehtineet suunnittelemaan telepaattisesti. Niistä tulee mahtava seurapiiri tapahtuma, johon koko Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniasten kerma ja kreemi on kutsuttu. Metron ottajille lienee sievoinen jono, mutta pidelkääpä hevosianne, parhaan asun omaava sen saa. Kuulimme kyllä huhua, että Hämminki-Henni olisi ostanut itselleen amerikanlippukuvioiset bikinit ja laakerinseppeleen. Gulli-Heikki lupasi ilmiintyä paikalle päällään jotakin lappalaista, sillä hän on kotoisin jostain Rovaniemen takaa, ja se on kauempana kuin Mänttä. Kerromme tämän, sillä tiedämme ettei Heikki lue blogia. Hän tuskin siis suuttunnee mikäli paljastamme salaisuuden. (Muna kovana odottelemme, että paljastelisi enemmänkin.) Penan asuvalinnasta emme ole kuulleet juuri mitään. Hänet on kyllä nähty ruotsinlaivalla, joten oletamme hänen valintansa osuneen naapurimaahamme Ruotsiin. Penan varustuksen tuntien  asu on seuraavanlainen: Liian paljon meikkiä, liian vähän vaatteita, kakkonen kipeänä ja liimaletti käsipuolessa. Plus 3 promillea veressä. Tule sellaisena kuin olet!

Epämuodostuneista vauvoista

Oikeastaan lienen väärässä puhuessani Työväen Akatemiasta niin rumasti.

Yhtälö kampusalueesta on yhtä vakio kuin universumi ja sen tähtisateen laajeneminen. Mitä saat kun laitat noin sata 18-30-vuotiasta samaan, suhteellisen ahtaaseen tilaan, jakamaan suhteellisen vähän ja pieniä keittiöitä ja osan vieläpä samaan huoneeseen.

Vastaus on: Paljon epämuodostuneita vauvoja kevääseen mennessä.

Itse ainakin tuli riehuttua kaupunkimentaliteetilla keittiöstä toiseen. Ja Viherlaakso, ah, Kauniaisten kupeessa sijaitseva pienoinen juottola. Siellä on kaksi baaria, joista toinen kantaa clubin statusta.

Muutama ilta sitten istuimme siellä Mariskan kanssa ympäripäissämme. Minä tilasin meille snapseja, joita Marika ei kypsempänä suostunut juomaan, ja säästäväisenä jouduin juomaan ne lopulta itse. Lopputulos oli se, että iloisessa humalassani kehittelin lauluja Mariskan räjähtävästä perseestä ja syljin erään kourijan päälle.

Hieman ennen pilkkua seuralaisemme, eräs räpättelijä, kantoi minut ulos. Saimme toki kyydin autolla kotiin, Akatemialle. Perille päästyämme Marika avasi minulle autosta oven, jolloin rojahdin pää ja otsa edellä asvalttiin. Todistuksena siitä seuraavan aamun smurffinaama.

Tukasta vieden Marika repi minua ja lopulta pääsi ulko-ovelle. Sammuin siihen, jolloin Marikan oli rekrytoitava asuntolasta poikia kantamaan. Tätä elopainoa ei niin kauhean helposti liikutellakkaan.

Oikeastaan en haluaisi muistella sitä iltaa.

Mutta ei Gunillaelämä toki ole pelkkää juhlimista. Eilen remontoimme oikein olan takaa. Mariska oli ostanut rumahkoja joulukuusenkoristeita, joita naulailimme seiniin, ovenpieleein ja kattoon. Lisäksi peitimme reijät seinistämme postikorteista.

Muistakaa, lypsävä lehmä ei täyty.

Gunillan kynästä ei terä taitu

Terve.

Muuttomme käynnistyi viime viikolla reppu selässä.

Talomme sijaitsee Kauniaisten keskustassa, siinä kaikkein rumimmassa asunnossa. Se on syksyn harmaa, matalakattoinen, sisältä mätä ja masentunut. Naapurimme näyttävät rotilta, jotka ovat pariutuneet piisamien kanssa. Viime viikolla juttelimme heille, mutta puheesta oli vaikea saada selvää, sillä he olivat hyvin kiihtyneessä tilassa. Jokin minussa on vakuuttunut, etteivät he luultavasti osaa lukea, joten uskallan kirjoittaa heistä tänne.

"Joidenkin rikkaiden kakarat ovat menneet ja parkkeeranneet MEIDÄN paikallemme." Naapuri numero yksi selitti posket hyllyen. Avuliaina tyttöinä menimme pihalle ja työnsimme mutalätäkössä heidän autoaan. Ei auttanut ja pakenimme.

Samana iltana kastoimme asuntomme, viinipullolla ja muutamalla siiderillä. Ilotulitusraketit räiskyivät avatulta joulukadulta ja loivat valoa lamputtomaan olohuoneeseemme. (Marikan huoneeseen, sillä olohuoneet on varattu hyvin toimeentuleville.) Samaisena iltana olimme niin änkyrässä, ettemme selvinneet enää kotiimme, vaan palasimme campukselle.

Kohtalonamme on luultavasti haista, ellemme pian löydä pesukonetta. Taloyhtiössämme ei nimittäin ole pesutupaa. Saimme hyvityksenä ilmaisen saunavuoron ja luultavasti kiuas ei mene päälle. Joulun kylminä aluspäivinä löytänette alushousumme kuivumasta pesutuvan patterin päältä. Rupeamme ranskalaisiksi ja korvaamme hygienian hajuvedellä.

Maanantai-iltana Mariska oli menossa iltapesulle. Kylpyhuoneesta (jota hädin tuskin saa lukkoon) kantautui karjuntaa, sillä pieneliöt olivat vallanneet vessan. Nyt en puhu naapureistamme tai muumien esi-isistä, vaan niistä pienistä luteista tai sokeritoukista, joita löytyy vain Kauniaisten köyhimmästä talosta.

Oli niin tai näin, putosivatpa kaapit päällemme, asuipa viemärissä alligaattoreita tai hella kiehuisi rasvan peitossa, talomme on silti linnamme. On helpottavaa päästä omaan tilaan, ahtaan, hormoonien täyttämän kampuksen jälkeen, nylkyttävien teini-ikäisten jaloista.