Rullakebab

Kun Hankala ja Huhtinen lähtevät käymään kaupassa (ihan vaan katselemassa) on lopputulos se, että harmaat hiukset moninkertaistuvat ja ne loputkin rahat (joista aiemmin puhuimme) ovat kadonneet.

Kaapit täyttyvät (tarpeellisista) tavaroista, sekä laskut lisääntyvät huomattavasti. 

Tänään sateisena  perjantaina käväisimme Ikeassa ja Sellossa. Hikipäissään (ei kännipäissään) kannoimme noita lukemattomia kasseja, sormet rakkuloilla ja hermo kireellä. Meidän tuurillamme ei muuta tehdä, kun ajellaan junalla Kauniaisten pysäkin ohi ja havahdutaan jossakin kuppaisessa Koivukylässä, että tää ei kyllä kuulu matkan varrelle.. Siitä syystä, että vedettiin pidemmän mutkan kautta kotiin, minä, Marika, kävin reippaana tyttönä vielä hakemassa pari kylmää juomaa naapuristamme ruåttinkielisestä ass-marketista. 

Nyt tässä muutaman sidukan voimin asennamme laajakaistaa, mutta eihän siitäkään tunnu tulevan mitään. 

Hakusessa on siis komea, lihaksikas, jännittävä ja hyväkäytöksinen mies, joka osaisi asentaa langattoman internetin, niin että Astankin vamma-apina-kymmenen-vuotta-vanhaan-paska-koneeseen saataisiin intternetti. Yhteydenotot voitte ottaa tänne, valitsemme sopivimman henkilön hakemusten perusteella. Palkkiona yllätyspiparia! 

(Ei ketään jonka tunnemme entuudestaan.)

Sokerina pohjalla, haluaisimme vielä lisätä kuvan. Marika kävi puskapissalla, ja Asta vieritti hänelle vessapaperirullan perästä, ettei sormilla tarvitse pyyhkiä. Ei kun paperi tarttui Astan kengänpohjaan hänen käytyään vuorostaan kyykkylirillä. Tai sitten se putosi muuttokuormasta.