Mina, Asta, kirjoitan nyt omalla koneellani. Se tarkoittaa monia virheita ja puuttuvia kirjaimia, koska noin viikko sitten kaadoin tan paalle kannissa tuopiisen poreilevaa vissyvetta. Olette varmaan jo tahan mennessa paatelleet, mitka kirjaimet ei toimi...
Mulla jai paska maku suuhun koulunbileista. Niin paha, etta mietin osallistunko enaa mihinkaan niista.
Paitsi kunnon seurapiiritapahtumaan, Hennin synttareille maaliskuussa! Siella on teema ja ma toivon etta se on bordelli.
En juonut enaa tietyn pisteen jalkeen, koska aamulla oli tosiaan toita. Ei menty discon jalkeen Viherlaaksoon, vaan asuntolan kellariin.
Asuntolassa on aivan ihania ihmisia, oikeita, kivoja ja kauniita. Esimerkiksi Henni ja Veera, jotka olivat hirrrrrrveen humalassa, ja Veera tarjosi viela snapsenkkeleita ja salapulloa invavessassa. Ja Julia tietysti, joka maksoi juomani, koska onnistuin havittamaan pankkitunnukseni. Maksan takaisin, luonnossa totta kai. Ja kaikki alakerran ihmiset ylipaatansa on ihan miellyttavia.
Tulin paikalle suhteellisen myohaan, koska onnistuin kehittamaan kriisin itselleni ulkonaostani. Asuntolassa promillitaso oli jo korkealla. Mutta tunnelma oli jo jotenkin erilainen, jannittynyt, latautunut. Sain kuulla jonkinlaista piikittelya heti kun tulin sisaan. Jakorasia. Eipa se silloin sielua sarkenyt, mutta jatkotapahtumien valossa se antoi lausahdukselle mielenkiintoisen savyn.
Koulun baarissa hinnat olivat nousseet, mika vitutti suunnattomasti, koska niilla ei ole fygesta kiinni ja mulla ei nyt ole kauheasti sita gagaa talla hetkella.
Mun harjoitellut ilmeet eilen.
Baarissa mua heitettiin pillilla, niin etta juomat laikkyi. Eika siina mitaan, mutta mulla ei ole mitaan halua eika intoa lahtea mihinkaan narttuiluun, koska olen siihen liian vanha ja kulunut. Taytan 24 tana vuonna, olen jo ryppyinen. Oli syy vittuiluun sitten mika tahansa.
Suosittelen lukitsemaan pojat huoneisiinsa silloin, kun tullaan
Marikan kanssa kaupunkiin.
Jostain syysta ma riekuin siella kuitenkin neljaan saakka vetta juoden ja kuunnellen ihmisten vitun tyhmia juttuja. En ees viitti toistaa niita, koska ne oli samaa tasoa noiden edellisten kanssa. Okei oon taas epareilu koska suurin osa oli siella ihmisina ihan ok. Ma en vaan kesta sita, etta kun sata henkiselta ialtaan teini-ikaista nuorta laitetaan asumaan samaan, pieneen tilaan, harjoittelemaan itsenaistymista, niin niiden hormoonimaarat aiheuttaa lahistolla pienia maanjaristyksia. Ja salaa mussa on sellainen piirre, etta toivoisin ihmisten pitavan musta, jopa niiden joista ma en pida.
Sitten sain kohtalokkaan puhelun, joka meni kutakuinkin nain.
"Asta ma oon niin vitun kannissa et ma en tieda mista meidan juna lahtee. Siis missa ma oon, mulla on niin paha olo ma en juo enaa ikina. Asta ma oksennan kohta. Miksei taa juna liiku, ma oksennan."
Mulla meni noin 20 minuuttia paatella, etta missa kunnossa Marika oli, ja se tarkoitti sita, etta vaikka mita romanssia olisinkaan toivonut illaksi, mun oli lahdettava sita kanniapinaa vastaan juna-asemalle. Kukaan ei tietenkaan ollut enaa ajokunnossa, joten jouduin kavelemaan.
"Asta missa sa oot, ma en tieda missa meidan koti on, miks sinne on niin pitka matka, ma opetan tan puhelun ma en jaksa enaa, ma naen vain valkoista lunta..."
Sitten ma sanoin Marikalle sen ikiaikaisen repliikin, jossa todetaan, etta naiset on selvinneet pahemmastakin, kuin yhdesta jaatavasta kannista, etta puheinta ei saa sulkea.
Ei se mainittavasti toiminut, mutta sitten uhkasin soittaa Maran aidille, jos Marika ei vastaa ja johan alkoi juttua tulla. Tyovaen Akatemialta ei niin vain kavellakaan.
Saavuin viimein viimeiset metrit juosten ja siella se
M kyhjotti rapun edessa ohuessa nahkatakissaan ja oli kuulemma mun vika etta sen oli kylma. Kysyin, etta eiko silla ole avaimia, johon se vastasi, ettei se tieda ja etta se ei tieda edes omaa nimeaan silla hetkella.
Mentiin sisalle ja tein Marikalle leipia ja itselleni myos toki. Marika kertoi illastaan, johon oli kuulunut jokunen snapsi ja mukavia miehia. Sitten se sanoi, etta jos olisi ollut paikalla se olisi lyonyt luut kurkkuun kaikilta koulukiusaajilta.
Ennusteltiin myos kadesta toisillemme. Maailma on avoin!
Koska Marika ei antanut mulle lupaa julkaista siita kuvaamaani videoo, niin kuunnelkaa mielummin toi. Se soi bileissa perati nelja kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti